keskiviikko 18. tammikuuta 2012

And please remember that I never lied

Sara:

    Joo tässä mulle tuli mieleen yks aihe eilen itseasias jo kun olin lenkillä. Kerron yhdestä laulusta, jolla on ihan sairaan iso tunnearvo mulle. Se on oikeest sellanen missä vähän aikaa sitten vielä itkin melkeinpä aina.
Ja se on Guns N' Rosesin Don't Cry.

    Se on ehkä maailman surullisin biisi ever. Ja ihana. Rakastan sitä, mutta tossa kesällä sen kuunteleminen jäi aika vähiin, koska se tuotti suorastaan tuskaa mulle.
     Viime vuoden maaliskuussa erosin mun poikaystävästä, ja oltiin oltu yhdessä vuosi, hieman päälle. No sain tietää kaikkea, mikä musers mut täysin. En vieläkään ymmärrä ketä pystyy tekemään niinkuin tää jätkä teki silloin. No kiitos ystävien oon päässyt siit nyt yli. Varmaan viimeksi itkin tän laulun aikana ja muistojen vaikutuksesta Ananiialla kesän lopussa. Siel oli onneks ystäviä jotka sit lohdutti. Ja joo, laitoin itte ton laulun siellä soimaan, koska halusin päästä sen yli. No nää muistot siihen lauluun vieläkin liittyy, mutta kai on sit Sarah Jessica Parkerin sanoin "tietty kyynelmäärä miestä kohden".

      Nykyään tää laulu muistuttaa mua yhdestä toisesta ihanasta ihmisestä. Ja se on aivan ihanaa, että tää laulu onkin saanut uuden merkityksen, vaikkakin se on silti surullinen laulu.
Rakastan Slashin sooloja, ja Axl Rosen ääntä. Tää biisi on vaan klassikko.


Talk to me softly
There is something in your eyes
Don't hang your head in sorrow
And please don't cry
I know how you feel inside 
I've been there before
Somethin is changin' inside you
And don't you know


Don't you cry tonight
I still love you baby
Don't you cry tonight
Don't you cry tonight
There's a heaven above you baby
And don't you cry tonight

Ei tänään muuta, huomenna olis varmaan tiedossa kuvapostausta (----:
oisko xoxo Sara :D::DD


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti